Psalmi 63
Jano Jumalaa
Psalmi 63 kuvaa psalmistin syvää ikävää ja janoa Jumalaa kohtaan. Se on kirjoitettu suuren ahdistuksen aikana, mahdollisesti silloin kun Daavid oli Juudan erämaassa paetessaan poikansa Absalomin kapinaa. Tilanteestaan huolimatta Daavidin keskiössä on hänen suhteensa Jumalaan. Hän puhuu kaipuustaan Jumalan läsnäoloon ja tyytyväisyydestään Jumalan luotettavaan rakkauteen.
1Davidin Psalmi, kuin hän oli Juudan korvessa. (H63:2) Jumala, sinä olet minun Jumalani! Varhain minä sinua etsin: sinua minun sieluni janoo, minun lihani halaa sinua karkiassa ja kuivassa maassa, joka vedetöin on.
2Niinkuin minä näin sinun pyhässä, katsellakseni sinun voimaas ja kunniaas;
3Sillä sinun laupiutes on parempi kuin elämä: minun huuleni pitää sinua kiittämän.
4Niin minä tahdon kunnioittaa sinua minun elinaikanani, ja minun käteni nostaa ylös sinun nimees.
5Niinkuin lihavuudella ja rasvalla pitää minun sieluni ravittaman: ja minun suuni pitää kiittämän iloisilla huulilla.
6Kuin minä vuoteeseni lasken, niin minä muistan sinua:kuin minä herään, niin minä puhun sinusta.
7Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipeis varjon alla minä kerskaan.
8Minun sieluni riippuu sinussa: sinun oikia kätes minun tukee.
9Mutta he etsivät kadottaaksensa minun sieluni: heidän täytyy maan alle mennä.
10Heidän pitää miekkaan lankeeman, ketuille osaksi tuleman.
11Mutta kuninkaan pitää iloitseman Jumalassa: joka hänen kauttansa vannoo, se kunnioitetaan; sillä valhetteliain suu pitää tukittaman.