Psalmi 143
Toivon löytäminen vaikeuden keskellä
Psalmi 143 on sydämellinen rukous kuningas Daavidilta, joka kokee suurta ahdistusta ja vainoa. Hän huutaa avukseen Jumalaa ja pyytää ohjausta, tunnustaen oman heikkoutensa ja riippuvuutensa Jumalasta. Daavid myös pohtii Jumalan uskollisuutta ja menneitä pelastustekoja, ilmaisten luottamuksensa Jumalan hyvyyteen ja uskolliseen rakkauteen.
1Davidin Psalmi. Herra! kuule minun rukoukseni, ota anomiseni korviis, sinun totuutes tähden, kuule minua sinun vanhurskautes tähden,
2Ja älä käy tuomiolle palvelias kanssa; sillä ei yksikään elävä ole vakaa sinun edessäs.
3Sillä vihollinen vainoo minun sieluani, ja lyö minun elämäni rikki maahan asti: hän panee minun pimeyteen, niinkuin kuolleet maailmassa.
4Minun henkeni on minussa ahdistettu: sydämeni on minussa kulutettu.
5Minä muistelen entisiä aikoja: minä ajattelen kaikkia sinun tekojas, ja tutkistelen sinun kättes töitä.
6Minä levitän käteni sinun puolees: minun sieluni janoo sinua, niinkuin karkia maa, Sela!
7Herra, kuule minua nopiasti, henkeni katoo: älä kasvojas minulta kätke, etten minä niiden kaltaiseksi tulisi, jotka hautaan menevät.
8Suo minun varhain kuulla sinun armojas, sillä sinuun minä toivon: ilmoita minulle tie, jota minä käyn; sillä minä ylennän sieluni sinun tykös.
9Pelasta minua, Herra, vihollisistani! sinun tykös minä pakenen.
10Opeta minua tekemään sinun suosios jälkeen; sillä sinä olet minun Jumalani: sinun hyvä henkes viekään minua tasaista tietä.
11Herra, virvoita minua nimes tähden: vie sieluni hädästä ulos sinun vanhurskautes tähden.
12Ja teloita viholliseni sinun laupiutes tähden, ja kadota kaikki, jotka minun sieluani ahdistavat, sillä minä olen palvelias.