Psalmi 130
Huuto syvyyksistä
Psalmi 130 on syvä ilmaisu valituksesta, toivosta ja luottamuksesta, joka on innoittanut Israelin syvällisen tietoisuuden syntisyydestään ja Jumalan armeliaisuudesta. Psalmintekijä huutaa Herraa epätoivon syvyyksistä, tunnustaen oman syyllisyytensä ja kaivaten anteeksiantoa. Silti hän myös vahvistaa luottamuksensa Jumalan pysyvään rakkauteen ja lunastukseen, odottaen pelastustaan kärsivällisyydellä ja uskolla.
1Veisu korkeimmassa Kuorissa. Syvyydessä minä huudan sinua, Herra.
2Herra, kuule minun ääneni: vaarinottakaan korvas rukousteni äänestä.
3Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy?
4Sillä sinun tykönäs on anteeksi antamus, että sinua peljättäisiin.
5Minä odotan Herraa: sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanansa päälle.
6Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti.
7Israel toivokaan Herran päälle; sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä.
8Ja hän lunastaa Israelin kaikista synneistänsä.