Jesiah:n tarina

Jesia on raamatullinen hahmo, joka tunnetaan parhaiten Vanhan testamentin ajoilta. Hän oli Juudan kuninkaan Joosian poika ja kuningas Amonin pojanpoika. Hän oli viimeinen Juudan kuningas ennen babylonialaista maanpakoa. Jesia tunnettiin uskonnollisista uudistuksistaan, joihin kuului epäjumalien tuhoaminen ja Jahven palvonnan uudelleenperustaminen. Hän myös määräsi Jerusalemin temppelin kunnostamisen ja Mooseksen lain uudelleen käyttöönottamisen. Hän oli vanhurskas kuningas, joka pyrki palauttamaan Jahven palvonnan ja Mooseksen lain noudattamisen. Jesialla oli kaksi sisarusta, hänen veljensä Jehoahas ja hänen sisarensa Jehosheba. Hän oli naimisissa Zebidahin kanssa, joka oli Rumahin Pedaian tytär. Heillä oli kaksi poikaa, Jojakim ja Sedekia. Jesia tunnetaan parhaiten uskonnollisista uudistuksistaan ja pyrkimyksestään palauttaa Jahven palvonta ja Mooseksen lain noudattaminen. Hänet muistetaan myös roolistaan babylonialaisessa maanpaossa, sillä hän oli viimeinen Juudan kuningas ennen maanpakoa.
Nimen merkitys
Jesiaan nimi merkitsee: "Jumala tukee" tai "Jehova parantaa."
Nimen alkuperä
Heprea.
Ensimmäinen maininta
1 Chronicles 12:6
Ilmestymiset Raamatussa
2 mainintaa
Hepreaksi
ישעיהו